KUVIA HITONHAUDAN ROTKOLAAKSOSTA

 

Kävin toissa viikonloppuna retkeilemässä Laukaan Hitonhaudassa. Alunperinhän luontokerhon retken piti suuntautua juuri sinne, mutta paikka tuntui niin hankalakulkuiselta ja suorastaan vaaralliselta, etten uskalla viedä niin isoa porukkaa ja etenkään ystävyyskoulumme afrikkalaisia vieraita sinne. Paikoin reitti on yhtä mutavelliä, kun taas toisaalla on äärettömän liukasta kivikkoa, muljahtelevia lohkareita ja kaatuneita puita. Paikkaa ei ikävä kyllä hoideta kunnan puolesta enää mitenkään, joten kulkeminen alueella on täysin omalla vastuulla. Jos kuitenkin uskallatte joskus, vaikka vanhempienne kanssa käydä siellä, niin Hitonhauta on vaikuttava ilmestys. Ottamani valokuvat eivät tee sille oikeutta,vaan se on koettava paikan päällä (mutta siinä tapauksessa on siis oltava supervarovainen, ettei loukkaannu!)

Hitonhauta on noin 800 metriä pitkä, 30-40 metriä leveä rotkolaakso, jonka pystysuorat jyrkänteiset seinämät ovat parhaimmillaan jopa 20 metriä korkeat.  Sen uskotaan olleen jääkauden koskimaisten sulamisvesivirtojen purkautumispaikka. Se on geologialtaan ja kasvistoltaan merkittävä Natura 2000-alue. Alueella kasvaa infotaulun mukaan useita vaateliaita lehtolajeja, kuten esim. hajuheinä, lehtomatara ja velholehti.

Mistä sitten nimi tuolle paikalle on tullut? Kansantaruissa on aikoinaan kerrottu alueella lymyilevästä ja ihmisiä säikyttelevästä Hitto Menninkäisestä, jonka kasvonpiirteet moni on kuvitellut nähneensä kallioseinämässä. Tällä reissulla tuo pelottava, kenties Klonkkua muistuttava olio ei onneksi sattunut open kohdalle, mutta pakko myöntää, että hieman tuli kylmiä väreitä kun menin kurkkaamaan rotkossa olevaa pimeää luolaa... /Mirka